Muokattu 16.12.2022
Kuolemaan reagoiminen somessa – asiantuntijat kertovat suremisen some-etiketistä
Sosiaalinen media kuuluu tiiviisti suomalaisten arkeen ja juhlaan. Siitä huolimatta sitä ei edelleenkään koeta luontevasti kanavaksi jakaa suru-uutisia. Harva suomalainen myöskään haluaisi omaa kuolinilmoitustaan tai materiaalia hautajaisistaan jaettavaksi somessa. Mutta jos sen tekee ajatuksella, some voi kuitenkin olla kelpo väylä työstää hankalia tunteitaan tai ottaa osaa toisen suruun.
Somea ei koeta luontevaksi surun kanavaksi
Kalevan teettämä tutkimus (2022) osoittaa, että suurin osa suomalaisista ei pidä sosiaalisessa mediassa suremista sopivana. Vain 6 % postaisi läheisensä kuolemasta omaan somekanavaansa. Alttiudessa kertoa suru-uutisista somessa ei juurikaan ole eroja eri ikäryhmien välillä.
Tutkimuksen mukaan suomalaiset eivät ole varmoja, miten heidän tulisi reagoida nähdessään viestin tuntemansa henkilön kuolemasta somessa. Neljäsosa (25 %) kertoo, ettei tiedä, miten tilanteessa tulisi toimia; ja viidesosa (20 %) arvelee, ettei reagoisi siihen mitenkään. Noin neljäsosa (26 %) kommentoisi postausta kirjallisesti, ja 11 % kirjoittaisi vastaukseksi lyhyesti “RIP” (rest in peace). Reilu 30 % reagoisi emojilla; joko sydämellä tai surunaamalla.
Somessa suremista leimaa kiusallisuus
Monet kokevat sosiaalisen median luonnollisena kanavana jakaa elämän iloisia asioita, mutta suremisen näkeminen somessa aiheuttaa yli puolelle suomalaisista kiusallisia tunteita. Jyväskylän yliopiston Kauppakorkeakoulun viestinnän johtamisen professori Vilma Luoma-ahon mukaan moni hakeekin sosiaalisesta mediasta nimenomaan positiivisia tunteita: yksi katselee hassuja kissavideoita ja toinen selailee ystäväpiirin arkisia kuulumisia. ”Negatiiviset tunteet koetaan tällöin vääränlaisina. Ihminen saattaa ajatella, että ei tullut tätä somesta hakemaan. Monen on vaikea reagoida negatiivisiin tunteisiin, oli kyse sitten somesta tai elämästä sen ulkopuolella. Voi olla vaikeaa kohdata tunteitaan, eikä silloin aina tiedä, pitääkö tilanteeseen mennä mukaan vai ei”, Luoma-Aho toteaa.
Vilma Luoma-aho pitää somea hyvänä surun työstämisen välineenä – kunhan jättää syvimmät tunteiden avaamiset läheisimmilleen. ”Uskon, että joku voi kokea vaikeana sen, jos kaukaisempi tuttava kertoo somessa syvimmistä tunteistaan ja vaiheistaan, jotka on ollut tapana säästää lähipiirille. Viesti voi päätyä paljon laajemmalle joukolle kuin päivityksen tekijä on välttämättä edes tullut ajatelleeksi.”
Hyvää tarkoittava kommentti voi tuntua ikävältä
Sosiaalihistorian dosentti Ilona Pajari Jyväskylän yliopistosta kertoo näkemyksistään somessa suremisesta: “Sosiaalinen media on tietynlainen heimokulttuurinen paikka. Jotkut vuodattavat someen paljon henkilökohtaisia asioitaan, toiset ovat hiljaisempia.“ Pajari sanoo, että positiivista somessa on se, että asioista voi kertoa suurelle joukolle kerrallaan, eli ei tarvitse kadulla tapaamilleen tuttaville selittää samaa asiaa kerta toisensa jälkeen. “Uskon, että surijalle oikeasti läheisimmät ihmiset ottavat somepäivityksen lisäksi myös henkilökohtaisesti osaa suruun.”
Kuten herkässä tilanteessa kasvotusten kohtaamisessa, myös sosiaalisessa mediassa omat sanansa kannattaa asetella tarkkaan. “Surevalle hyvää tarkoittava kommentti voi tuntua ikävältä. Jos jonkun läheinen on juuri menehtynyt, häntä ei lohduta kommentti jossa toinen kertoo omista vaikeuksistaan”, Pajari muistuttaa.
Some ei ole suosittu surun viestintäkanava, mutta digihautajaiset yleistyvät
Vain 5 % suomalaisista haluaa, että hänen hautajaisensa kuvataan ja klippejä jaetaan sosiaalisessa mediassa. Luku vastaa neljän vuoden takaista tulosta, joten ihmisten mieliala ei tämän suhteen ole juurikaan muuttunut. Vain reilu 15 % haluaa, että hänen kuolinilmoituksensa jaetaan jossakin sosiaalisen median kanavassa. Myös tämä prosenttiosuus heijastelee neljän vuoden takaista tutkimustulosta: silloin 13 % vastaajista halusi kuolinilmoituksensa jaettavan somessa. Trendiin saattaa kuitenkin olla tiedossa muutoksia tulevaisuudessa. Nuoremmat sukupolvet ovat maltillisen kiinnostuneita siitä, että heidän kuolinilmoituksensa jaettaisiin somessa; alle 30-vuotiaista 23 % toivoo tätä, kun ikäryhmässä 60+ vain 11 % toivoo tätä. 12 % alle 30-vuotiaista näyttää vihreää valoa hautajaistensa videoimiselle ja jakamiselle somessa; kun taas 60+-ryhmässä vastaava osuus on 2 %.
Useimmat ihmiset haluavat kuitenkin yhä rauhoittaa hautajaisensa sosiaalisen median ulkopuolelle. Kirkkoherra Kari Kanala Helsingin Paavalin seurakunnasta kertoo, että hautajaisvieraat eivät juuri näprää kännykkää siunaustilaisuudessa tai muistotilaisuudessa. “Hautajaisissa on kyllä aina otettu kuvia, mutta ihmisiltä täytyisi aina kysyä lupa, jos heidän kuvansa julkaisee sosiaalisessa mediassa”, Kanala muistuttaa. Esimerkiksi hautajaissaattueesta on epäkorrektia julkaista kuvia ilman lupaa.
Vaikka somen suosio surun viestintäkanavana ei ole suurta, digitaaliset mediat mahdollistavat digihautajaiset ja tilaisuuden striimauksen. Etenkin silloin, jos vainajan sukulaisia ja läheisiä ystäviä asuu ulkomailla, tai he ovat muuten estyneitä tulemaan, kuvaaminen ymmärretään hautajaisiin kuuluvaksi. Digihautajaisten mahdollisuutta kiitellään. Ne omalla tavallaan tasa-arvoistavat ihmiset: kaikkien kutsuttujen on mahdollista osallistua tilaisuuteen paikasta riippumatta.
Henkivakuutusyhtiö Kalevan YouGov Finlandilla teettämään sähköiseen kyselyyn vastasi 3.–6.10.2022 välisenä aikana 2011 suomalaista.
